Lista on nyt täydellinen. Terävintä kärkeä hallitsee
1960-luvun Bondit, mutta Daniel Craig haastaa voimakkaasti.
Tein tämän listan muuten siten, että pistin lapulle kaikki
Bondit tekojärjestyksessä. Sitten mietin, että mikä on paras ja mikä huonoin.
Etenin molemmista päistä samaan aikaan. Sitten vielä katsoin, että
järjestykseen ei jäänyt oikeusmurhia.
Spectre nousi viidenneksi. Se on todella kova saavutus.
Perustelen sitä alla lisää.
5. Spectre (2015)
Näin Bondin tiistaina aamuna, sillä Aamulehti halusi minulta
arvion uudesta Bondista fanin näkökulmasta. Tajusin aika pian, että tämä tuntuu
toimivan. Voi olla, että nosto viidenneksi osoittautuu ylilyönniksi. Näen
Spectren huomenna perjantaina uudestaan. Toivottavasti tämä ei ala kaduttaa.
Spectressä on samaa herkkyyttä kuin Casino Royalessa, mutta
se myös tuo Daniel Craigin Bondit lähemmäksi vanhaa Bond-perinnettä. Minua lämmitti,
että Spectre on ensimmäinen Craigin Bond, joka alkaa perinteiselle
ampumislogolla.
Tässä vaiheessa ei muuta: kirjoitan aiheesta lisää
viikonloppuna toisen katselukerran jälkeen.
4. Elät vain kahdesti (1967)
Jostain syystä Elät vain kahdesti on hömppä-Bondin
maineessa. Eiväthän Bondit niin vakavia ole yleensä koskaan. Se on ensimmäinen
Bond, joka sijoittuu osittain avaruuteen ja joka eroaa todella paljon paljon
alkuperäisteoksesta. Ehkä maine johtuu näistä syistä. Minä tykkäsin siitä
lapsena, koska elokuvassa ”tapahtuu” paljon. Toisin sanoen se on täynnä
toimintakohtauksia. Elät vain kahdesti merkitys ilmene siitä, että sen juonta
on muunneltu ainakin Rakastettunissa ja Huominen ei koskaan kuole –Bondissa.
3. Casino Royale (2006)
Olin aika ihmeissäni, kun Daniel Craig
julkistettiin uudeksi Bondiksi. Hänhän ei sopinut mielikuvaan ollenkaan. Casino
Royalen jälkeen olin täysi myyty. Hän toi rooliin herkkyyttä, jota ei aiemmin
ole nähty. Ohjaaja Martin Cambell on kahdesti onnistunut tekemään uuden
Bond-näyttelijän kanssa loistavan Bondin: hän on ohjannut myös Kultaisen
silmän.
2. Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (1969)
En olisi ennen tätä kierrosta uskonut, että nostan HMSP näin
korkealle. Nyt ymmärrän, että vanhoista Bondeista se on lähimpänä Craigin
Bondeja, jossa hahmoa tutkaillaan enemmän. Elokuvan onnistuminen ei ole
Lazenbyn vaan ohjaaja Peter Huntin ansiota. Hunt leikkasi vanhempia Bondia ja
sai mahdollisuuden ohjata Bondin 1969. Hunt ei enää palannut Bond-tuotantoihin,
mikä johtui ilmeisesti enemmän aikatauluista kuin vaikkapa HMSP:n huonosta
menestyksestä. Huntin tärkein anti on leikkaus, joka tuo elokuvaan energiaa,
joka puuttuu seuraavista Bondeista.
1.
01. 007 ja Kultasormi (1964)
Ykkönen on siis Kultasormi, kolmas Bond, joka minusta loi
kirjoista erottuvan elokuva-Bondin. Tarina on niin niin hyvin Bondin elementit
kiteyttävä, että sitä on versioitu uudelleen ainakin kolmesti: Timantit ovat
ikuisia, Kuoleman katse ja Die Another Day ammentavat Kultasormesta. Tunnari
toimii. Konna on kiehtova. Konnan kätyri on pelottava. Ken Adamsin lavastukset
ovat upeita. Alkujakso on hauska. Connery on itsevarma, mutta vielä nuori.
Kultasormen haluaa katsoa joka vuosi, vaikka uutta Bondia ei olisikaan tulossa
ensi-iltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti